Poneja
Katselin kadulla käveleviä tyttöjä. Niitä oli kaksi ja ne oli ehkä kahdeksan vuotiaita. Toisella oli keltaiset kumisaappaat. Ne vaihteli jotain lappuja. Niillä oli oma maailmansa. Lapset eli aina jossain omassa maailmassaan, maailmassa joka oli kaikkea muuta kuin missä me oikeesti eletään. Vaikka maailma olikin tässä maailmassa, oli se pieni rinnakkaistodellisuus siinä. Lapset eli eri todellisuudessa. Mullakin oli pienenä oma maailma. On mulla varmaa edelleen, mutta se maailma näyttää nykyään niin realistiselta, se on tullu lähemmäs todellisuutta. Mun rinnakkaistodellisuudessa oli keijuja ja poneja. Ei mitään my little ponyja vaan tavallisia shetlannin poneja. Mun nimi sielä maailmassa oli Adele, mut mun ponin nimee en muista. Nykymaailmassani olen minä. Vain tylsä minä, joka välillä haaveilee jostain kaukasesta ja elää tekotaiteellisten kulissien varjoissa. Tykkään jouluvaloista ja kirjoista. Tykkään myös hatuista, elokuvista, taidegallerioista joissa en ikinä käy ja toffeelikööristä. Mun maailmassa ei oo enää poneja ja keijuja. Noilla tytöillä ehkä on. Toivottavasti ne pitää parempaa huolta niistä keijuista ja poneista, kun minä.
Kirahvi kuittaa~~
