Vanhat novellit part 1: Doll~

Moikka~

Tällä kertaa saatte höpötykset ensin.

Elikkäääs mul on työn alla semmonen 7 osanen novelli projekti, kirjotan 7 lyhyttä tekstiä aiheesta X, en kerro vielä mistä, kjäh kjäh C:< Mutta sen takia nyt yksi vanha novelli ja varmaan peri seuraavaakin postausta on vanhoja, koska haluun julkasta ton 7 osasen jutun vast ku kaikki on valmiina, vaikka julkasenki ne osa kerrallaan. 

Vanhoista novelleistani sen verran, että ne on noloi, oon ollu pari vuotta nuorempi ku oon näit kirjottanu, mitään tuoretta ei siis oo luvassa todellakaan.

Tää tän kertanen novelli on kirjotettu puoltoista vuotta sitten, kun minä ja sillonen paras kaverini erkanimme toisistamme, tai no se yhtäkkiä päätti vaihtaa karusti seuraa.

 Kuitenkin ei mulla tässä sen enempiä mitään, joten päästän teijät asiaan~~ 

Tarina nukesta~

Oli nukke, kaunis, posliininen, musta hiuksinen nukke. Eräs tyttö sai sen syntymäpäivä lahjaksi ja leikki sillä joka päivä. Tyttö kasvoi ja nukke kulki aina hänen mukanaan. Heitä sanottiin erottamattomiksi.
Eräänä päivänä tyttö ei kerennyt leikkimään ja nukke istui koko päivän yksin ikkunalaudalla. Illalla ennen nukkumaan menoaan tyttö puhui nukelle, kaverinsa uudesta hienosta nukesta. Se oli kaunis, sillä oli vaaleat hiukset ja paljon kauniita mekkoja. Se oli täydellinen. Seuraavana päivänä tyttö tuli vasta myöhään kotiin. Hän oli ollut kaverillaan leikkimässä täydellisellä nukella, jossa ei vain kerta kaikkisesti ollut mitään vikaa. Tyttö puhui nukesta äidilleen koko illan, eikä vilkaissutkaan musta hiuksiseen nukkeen.
Sinä yönä tuuli kovaa. Tuuli sai ikkunan aukeamaan ja tiputtamaan nuken ikkunalta. Se kieri sängyn alle ja jäi sinne. Nukke odotti aamua, jolloin tyttö ihmettelisi missä hän on ja nostaisi takaisin ikkunalaudalle. Aamu tuli, mutta tyttö ei huomannut mitään, vaan sen sijaan kantoi huoneeseen laatikon, josta tuli nukke, täydellinen nukke. Tyttö leikki uudella, ihanalla, täydellisellä nukellaan koko päivän. Musta hiuksista nukkeaan hän ei vain muistanut ja nukke katseli avuttomana kuinka uusi nukke asetettiin hänen paikalleen ikkunalle. Aika kului, vuodet vieri, tyttö kasvoi vuosi vuodelta ja pian tuli aika jolloin hän muuttaisi kotoa. Tyttö puheli tapansa mukaan vaalea hiuksiselle nukelle myös muuttoa edeltävänä iltana. Vanha nukke taas makasi unohdettuna ja ypöyksin, pölyssä sängyn alla.
Aamulla tavarat kannettiin pois ja huoneeseen jäi vain vanha likainen nukke, joka oli ollut sängyn alla. Tyttö nosti nuken lattialta ja katsoi sitä inhoten. "sinähän olet ihan likainen ja rikki." Hän sanoi ja nyrpisti nenäänsä. Tyttö käveli ikkunalle ja heitti nuken ulos. Se putosi kovaa ja korkealta ja pirstoutui katuun. Nukke oli poissa.~

Panda kuittaa~~

Silhouette

Silhouette

Katselin häntä kaukaa. Pelkäsin että hän särkyisi pelkästä kuiskauksesta, pelkäsin että hän haihtuisi ilmaan vain jos huomaisikin minun katselevan häntä. En saanut silmiäni irti hänestä vaikka mikä olisi ollut.

Olin katsellut häntä jo kauan. Olin valvonut jo monta yötä miettien miten kukaan voi olla niin vahva ja särkyvä yhtä aikaa. Olisin vain halunnut kietoa käteni hellästi hänen ympärilleen ja kertoa kuinka paljon halusinkaan tuntea hänet läpikotaisin.

Kun kuljin kotiin hyräilin ääneen, hyräilin ja ajattelin häntä. Olin niin iloinen tästä pienestä hetkestä jonka sain käyttää vain hänen ajattelemiseensa, että olisin voinut lentää.

Kuitenkin vaikka asioilla olisikin tapana järjestyä, aina ne eivät järjesty, eivät ainakaan niin kuin  me niiden  haluaisimme järjestyvän. Pienessä hetkessä koko maailma saattaa sortua, pienessä hetkessä pirstoutua niin ettei paloja enää saa kasattua takaisin. Vain yksi hetki, vain yksi lause, vain yksi kuva, vain yksi katse. Vain pieni ja mitätön ele voi olla puukko silmien väliin sille joka on uskonut jonkin saattavan haaveet todeksi. Vain se hämärä käytävä, vasta valoon piirtyvät siluetit, yksi lause, etkä tahdo enää nähdä, tai kuulla enempää. Laastari ei auta, haava on liian syvä. Sanat eivät riitä, aika, materia ja kaikki katoavat ympäriltä. Jää vain kurkkua kuristava tyhjyys, eikä mitään muuta.

Juoksin ulos aurinkoon. Kyynelet sumensivat silmäni, enkä nähnyt eteeni. Yritin hätäisesti pyyhkiä kyyneleitä pois, ei siinä ollut soveliasta itkeä, ei yliopiston edustan portaat ollut paikka jossa kuuluisi itkeä. Kuitenkin itkin. Sisälläni sydämeni itki.

Silloin tunsin jonkun asettavan kätensä olalleni, tunsin kuinka joku kietoi varovasti kätensä ympärilleni, piteli hellästi etten särkyisi. Istuin siinä, kiviportailla korjattavana. Kyyneleeni valuivat äänettöminä puroina poskilleni. Olisin painanut kasvot käsiini mutta olin kai unohtanut miten käsiä liikutetaan. Olin vain.

Viereeni istui korjaajani. Paras ystäväni katseli ylös taivaalle ja osoitti valkoisia kyyhkyjä jotka lensivät kilpaa kirkon kellotornin suojiin. Suljin silmäni ja nojauduin olkapäähän joka oli vieressäni. Tiesin että asiat korjaantuisivat vielä.

~

Moikka~

Ajattelin tosiaan että aloittaisin vanhoilla novelleillani, mutta sainkin jotakin uutta aikaan tossa eräänä yönä, joten annoin sille kunnian aloittaa tämän blogin~ 

Pidän vanhoja novellejani nyt sitten varastossa, ja laittelen niitä tänne sitten kun The Olo päättää taas lähteä omille teilleen. ^^ 

Kuten huomaatte tämä ei ollut kovin pitkä, mulla vaihtelee tekstien pituudet tosi paljon. Välillä saan huippu idean pitkään juoneen ja välillä kuten nyt kirjoitin vain muiston, vähän muunneltuna. Ei yhdestä kohtauksesta kovin pitkää saa, enkä tykkää venyttämällä venyttää. 

Päätin myös kokeilla tämmöistä "Ensin novelli, sitten höpinä" järjestystä, ennen olen tehnyt toisinpäin. Voi olla että palaan vanhaan tapaani "Ensin höpinä, sitten novelli", mutta kokeillaa nyt toimisko näin ^^'

Toivottavasti piditte~

Ps. Juu käänsin blogin nimen englannista espanjaksi, Story vain tuntui jotenkin ei niin omalta, Cuento de hadas, sen sijaan jostain syystä paljon omemmalta, ehkä koska pidän espanjan kielestä ja Story nyt on aika laimee. :'D Cuento de hadas, kuitenkin siis tarkoittaa myös satua, tai tarinaa~

Panda kuittaa~ 

Blaaah joku alotus~

Moikka ja tervetuloa~~

Mä olen Panda, netissä pitkälti Thepandakingdomina tunnettu 17 vuotias kakara Lahesta, joka haaveilee yliopistopaikasta Barcelonassa, mutta joka on täysin kyllästynyt opiskelemaan. Olen siis lievästi ristiriitainen ihminen muttei anneta sen haitata. ^^' 

Harrastan aktiivisesti kummallisia juttuja, kuten cosplayta, soittelen bassoa bändissä jonka jäsenistö vaihtuu vuosittain ja valokuvaan kaikkea ympärilläni. 

Näiden harrastusten lisäksi kirjoitan. Kirjotan blogia, siis joo tätä blogia kyllä juu, mutta myös toista blogia. Sen nimi on Mörkö vaatekaapissa ja se kertoo pitkälti ihan vaan elämästäni, mutta hyvin cosplay painoitteisesti, ehkä siksi että cosplay on se juttu. :D 

Kuitenkin blogin lisäksi kirjotan myös novelleja, joskin niitä huomattavasti harvemmin kuin blogi postauksia mainitsemaani kaappi mörköön. Se taas johtuu siitä että novellien suhteen olo on se juttu, tarvin semmosen tietyn olon tai fiiliksen...olo on parempi sana tähän ehkä. Jos mulla ei ole oloa niin mitään kunnollista ei synny. En väitä että se mitä välillä syntyy ololla varustettuna olis jotenki kunnollista, mutta ilman oloa ei synny edes sitä vähää. Olo on siis erittäin  tärkeää! ^^

Mulla on ollut tosi pitkä tauko novellien kanssa, koska mä hukkasin olon. Mä en tiedä minne se on mennyt, mutta mä ajattelin että mä etsin sen. Olon hukkaaminen on vakavaa, jos olo on tarpeeksi kauan hukassa, sitä ei ehkä enää koskaan löydä, ja se jos mikä on paha juttu. Niinpä mä toivon että Story toisi olon takaisin~ 

En lupaa olla aktiivinen, olo on niin salamyhkäle, ettei se noudata mitään aikatauluja tai tuu kun pyytää, se vaan ilmaantuu jos on ilmaantuakseen, on vähän aikaa ja katoaa ilmaantuakseen taas joskus uudelleen. Kirjoitan kun olo palaa~ Siksi tätä blogia ei kannata lukea jos odottaa että uusi postaus ilmestyy joka viikko tai edes joka kuukausi. Kuitenkin kirjoitan aina kun on jotain kirjoitettavaa, sen voin luvata, mutta voi oikeasti mennä varmaan puolisenkin vuotta ettei mitään uutta kuulu. 

Tosin nyt aluksi julkaisen tännekkin kaikki mitä mulla on valmiina. Ne kaikki on ollut Kaappi mörössä jo kauan, siirrän niitä tänne pikkuhiljaa, ja kun ne loppuu ollaan jännän äärellä ja katsotaan tekeekö The Olo come backin, toivottavasti tekee.

Jos ei tee niin ei siihenkään ehkä EHKÄ maailma kaadu, voin ainakin tulla kertomaan välillä jostain hyvistä kirjoita joita olen lukenut, aina kun kerkeän lukea jotain hyvää kirjaa muuten vaan. Koulun takia luetuista en tule turisemaan, koska ne luetaan niin koomassa ettei niistä ole mitään turistavaa. 

Joskus saatan myös tulla sepittämään tänne ihan vain tajunnan virtaakin, koska kaappi mörössä sellaisista postauksista ei olla välitetty. Ne ketkut joita kai lukijoiksikin kutsutaan vahtaa suurimmaksi osaksi nimittäin cosplay sönkötystä, eikä siinä mitään, cosplay sönkötyskin on oikein hyvä ^^

Mutta koska tämä alkaa mennä jo pahasti pitkän puoleiseksi niin jätän tämän toistaiseksi tähän, ja odottelen, koska odotus palkitaan. Odottelen että joku löytää tänne, ja kun edes yksi on löytänyt tänne, alan etsiä oloa~

Panda kuittaa~~~