keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Vanhat novellit part 1: Doll~

Moikka~

Tällä kertaa saatte höpötykset ensin.

Elikkäääs mul on työn alla semmonen 7 osanen novelli projekti, kirjotan 7 lyhyttä tekstiä aiheesta X, en kerro vielä mistä, kjäh kjäh C:< Mutta sen takia nyt yksi vanha novelli ja varmaan peri seuraavaakin postausta on vanhoja, koska haluun julkasta ton 7 osasen jutun vast ku kaikki on valmiina, vaikka julkasenki ne osa kerrallaan. 

Vanhoista novelleistani sen verran, että ne on noloi, oon ollu pari vuotta nuorempi ku oon näit kirjottanu, mitään tuoretta ei siis oo luvassa todellakaan.

Tää tän kertanen novelli on kirjotettu puoltoista vuotta sitten, kun minä ja sillonen paras kaverini erkanimme toisistamme, tai no se yhtäkkiä päätti vaihtaa karusti seuraa.

 Kuitenkin ei mulla tässä sen enempiä mitään, joten päästän teijät asiaan~~ 


Tarina nukesta~

Oli nukke, kaunis, posliininen, musta hiuksinen nukke. Eräs tyttö sai sen syntymäpäivä lahjaksi ja leikki sillä joka päivä. Tyttö kasvoi ja nukke kulki aina hänen mukanaan. Heitä sanottiin erottamattomiksi.
Eräänä päivänä tyttö ei kerennyt leikkimään ja nukke istui koko päivän yksin ikkunalaudalla. Illalla ennen nukkumaan menoaan tyttö puhui nukelle, kaverinsa uudesta hienosta nukesta. Se oli kaunis, sillä oli vaaleat hiukset ja paljon kauniita mekkoja. Se oli täydellinen. Seuraavana päivänä tyttö tuli vasta myöhään kotiin. Hän oli ollut kaverillaan leikkimässä täydellisellä nukella, jossa ei vain kerta kaikkisesti ollut mitään vikaa. Tyttö puhui nukesta äidilleen koko illan, eikä vilkaissutkaan musta hiuksiseen nukkeen.
Sinä yönä tuuli kovaa. Tuuli sai ikkunan aukeamaan ja tiputtamaan nuken ikkunalta. Se kieri sängyn alle ja jäi sinne. Nukke odotti aamua, jolloin tyttö ihmettelisi missä hän on ja nostaisi takaisin ikkunalaudalle. Aamu tuli, mutta tyttö ei huomannut mitään, vaan sen sijaan kantoi huoneeseen laatikon, josta tuli nukke, täydellinen nukke. Tyttö leikki uudella, ihanalla, täydellisellä nukellaan koko päivän. Musta hiuksista nukkeaan hän ei vain muistanut ja nukke katseli avuttomana kuinka uusi nukke asetettiin hänen paikalleen ikkunalle. Aika kului, vuodet vieri, tyttö kasvoi vuosi vuodelta ja pian tuli aika jolloin hän muuttaisi kotoa. Tyttö puheli tapansa mukaan vaalea hiuksiselle nukelle myös muuttoa edeltävänä iltana. Vanha nukke taas makasi unohdettuna ja ypöyksin, pölyssä sängyn alla.

Aamulla tavarat kannettiin pois ja huoneeseen jäi vain vanha likainen nukke, joka oli ollut sängyn alla. Tyttö nosti nuken lattialta ja katsoi sitä inhoten. "sinähän olet ihan likainen ja rikki." Hän sanoi ja nyrpisti nenäänsä. Tyttö käveli ikkunalle ja heitti nuken ulos. Se putosi kovaa ja korkealta ja pirstoutui katuun. Nukke oli poissa.~




Panda kuittaa~~



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti