Minä 15/9/15
Välillä mä tajuun
kuin ristiriitanen ja kamala ihminen mä oon. Huomaan vikoja muissa, mutten
ittessäni. Vittuunnun jostain mitä toinen tekee, mut lopulta oon ite ihan
samanlainen, teen ihan samaa ja oon ite tosi vituttava. Oikeestaan jopa
vituttavampi ku se toinen, koska vaikka vittuunnun siitä niin teen iteki.
Välillä mietin saanko mä ikinä mitään kestämään, koska oon tämmönen. Tahtosin
tehä toisin, hyväksyä muitten vajavaisuuksia ja vikoja, oonhan mä itekki
viallinen, mut hyväksytäänkö mun vikani myös... Toisaalta ne asiat joista
vittuunnun, pidän aikalailla itelläni, en mä ihmisille päin naamaa sano et
"vitsi ku nyt vituttaa ku sä sitä ja tätä", oon vaan hiljaa ja yritän
hyväksyä, ei kaikki voi aina olla kivoja mulle. Vaikka tiedostan ettei kaikki
voi olla aina kivoja mua kohtaan, niin yritän olla aina kiva muita kohtaan.
Silloinkin kun tekis mieli repiä se ihminen palasiks. Teenkö oikein? En
tiedä...vaikka olisikin hyvä ehkä myös mainita jos vittuunnun johonkin jossain
ihmisessä, niin kai sitä jossain määrin pelkää satuttavansa toista
tahtomattaan... Ehkä oon vaan lopulta liian kiltti...tai pelkään menettäväni
itse jotain. Jaa a.
Uncertainty 26/12/15
Miksi se ei ollu
kattonu viestejä? Miksei se vastannu mulle? Ahdisti. Epätietoisuus kuristi
kurkussa ja käänsi vatsan nurin.
9/6/16
Satoi pehmeästi. Ei
niin paljon että olisi kehdannut käyttää sateenvarjoa, mutta kuitenkin niin
että kastui.
22/6/16
En pysty kääntymään
En uskalla huutaa
Meri raivoaa, vie
äänen
Syön tuulta ja
suolavettä
Haluan huutaa mutta
kukaan ei kuule
Haluan kääntyä mutta
kukaan ei käännä
Rakennan hiekasta epätoivon ja elämän
Harhaa 25/6/16
Ajatukset kääntyvät
päivä päivältä nurinkurisemmiksi.
En enää tiedä missä
olen, missä sinä olet.
Laitan rasteja
ruutuun ja käyn kesteissä, mutta yhä vain olen hukassa, unohdan miten menen eteenpäin, en ymmärrä ja onnetar kiertää kaukaa.
En pärjää yksin,
mutta olet niin kaukana, etten edes tiedä olenko sittenkin vain kuvitellut
kaiken.
Mitä jos elänkin
vain harhaa, kukaan ei vain ole koskaan herättänyt minua? En haluaisi herätä,
koska silloin ainakin muuttuisit vain unen sirpaleiki, kyyneleiksi jotka
purkautuvat silmistäni jonkun raastaessa minut harhani ulkopuolelle. Valuisit
vain sormieni välistä, menettäisin otteen, menettäisin sinut ja menettäisin
itseni.
Jotain satunnaisia poimintoja muistikirjasta viime syyskuulta eiliseen. Vain ylöskirjotettuja ajatuksia, totuuksia ja heijastuksia mun elämästä.
Kirahvi kuittaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti