Scarred

Scarred

Halasin nallea ja painoin pääni siihen kastellen sen taas kyyneleilläni. Yritin sulkea äänet ympärilläni pois siinä kuitenkaan onnistumatta. Tärisin itkun voimasta. En tahtonut kuulla mitään, äänet ympärilläni saivat minut voimaan pahoin ja mielessäni pyöri vain kuva pahoin haavoittuneesta. Ensimmäinen karjaisu mursi minut ja puristin nallea itseäni vasten entistä kovempaa ja yritin hyräillä jotakin peittääkseni äänet. Seuraava karjaisu, kolmas, neljäs. Halusin paeta mutten kyennyt liikahtamaankaan. Viides oli jo enemmän ulvahdus, kuin karjahdus, kuudennella kerralla kuulin vain iskun, mutta uhri ei kyennyt enää edes huutamaan. Tuli hiljaista, kunnes askeleet alkoivat lähestyä minun olin paikkaani. Askeleita saattoi raahaava ääni, jotakin vedettiin lattiaa pitkin. Askelet pysähtyivät huoneeni viereisen huoneen ovelle, ovi avattiin ja kuului tömäys kun jotakin painavaa heitettiin ovesta sisään. Ovi laitettiin kiinni kumahtaen. Odotin kunnes askelet olivat kadonneet, sitten kaivoin sänkyni alta pienen laatikon ja hiivin ovelle. Avasin sen varoen, katsoin pelokkaasti pimeään käytävään, ketään ei näkynyt missään. Hiivin niin hiljaa kuin vain osasin viereiselle ovelle. Avasin sen hiljaa, astuin sisään pimeyteen ja suljin oven äänettä perässäni. Kaivoin laatikostani kynttilän pätkän ja sytytin sen. Katsoin sanoin kuvaamattoman surun vallitessa ihmistä joka makasi lattialla ilman vaatteita tuoreiden ruoskan viiltojen valuessa verta pitkin selkää. Polvistuin hänen viereensä ja kaivoin laatikostani pullon puhdistus ainetta ja pienen palan pumpulia. Kastoin pumpulitupon aineessa ja aloin pyyhkiä jälkiä. Jokaisesta kosketuksesta hän nytkähti kivusta, muttei päästänyt ääntäkään. Kaivoin laatikostani rullan sideharsoa ja kampesin pojan istuvampaan asentoon. Sidoin hänen haavansa hiljaisuuden vallitessa. Yritin huomaamattomasti pyyhkiä kyyneliä kämmen selkääni käsieni täristessä edelleen.  "Mitä kummaa sä taas teit?" Kuiskasin ja katsoin pojan tyhjiin silmiin. Poika avasi vaivalloisesti nyrkissä olleen kätensä. Katsoin kyynelten sumentaessa näkökenttääni kuun valossa kimaltelevaa kolikkoa. "Sä halusit karkkia, mut ei mul ollu rahaa" poika kuiskasi vaivalloisesti. Vaikka tiesin jokaisesta haavasta, siitä kuinka niihin jokaiseen sattui, kuinka yksikään niistä ei kestänyt koskea, kiedoin käteni tiukasti hänen ympärilleen ja itkin hänen olkaansa vasten. "Veli ei, tyhmä, se oli vaan haave" Kuiskasin ääneni murtuessa. "Mut veli, ei mua haittaa vaikka mua lyötäs, mä toteutan sun jokaisen haavees, jos se vaan tekee susta onnellisen"

Moikka~~

Pitkästä aikaa täällä. Oon ollu vähän laiska. Monta juttua oon suunnitellu, mutten oo saanu aikaseks kirjottaa niitä, ja sitten ne on unohtunut. Koeviikko toi myös omat rajansa kaikkeen muuhun, mutta nyt on taas hetki aikaa, niin josko sitä kirjoittelisikin enemmän.~

Tälle pätkälle ei oo mitään taustatarinaa, kuhan kirjotin väsymyksissäni, omaan lievästi raakaan tapaani. Toivottavasti siitä tuli jotenkin luettava~

Kiva kun luit~~ ^^

Kirahvilapsi kuittaa~~